tiistai 29. lokakuuta 2013

Näytelmiä ja vauvamasu

Uuno (Täystuhon Carlos) kävi ensimmäisessä näytelmässä Hyvinkäällä jossa järjestettiin mäyräkoirien pääerikoisnäyttely. Uuno esiintyi hyvin ja jaksoi pitkän päivän mainiosti häntä koko ajan heiluen.

Arvostelu valitettavasti katosi näyttelypäivän aikana, mutta tässä jotain mitä muistan arvostelusta " Hyvä pää, hyvä ylälinja, eturaajat hieman ulkokierteiset, hyvät kulmaukset, ikäisekseen hyvä turkki, liian suuri kokoinen" Uuno sijoittui pikkupentujen neljänneksi. Nyt pidetäänkin näyttelyistä taukoa ja odotetaan että miten Uuno vielä kasvaa ja sitten taitaa olla edessä siirto normaalikokoisiin mäyräkoiriin. Kaiken kaikkiaan oli todella hieno päivä, mukavassa seurassa.

Uuno Hyvinkäällä


Omppua kävin katsomassa ja neiti on kasvattanut ihanan vauvamasun. Kaksi viikkoa on vielä aikaa H-hetkeen, pentulaatikko on valmiina ja neiti sen on hyväksynyt ja todennut käyttökelpoiseksi. Vauhti on jo hidastunut ja makuu-asennossa on hieman tuhistaan kun taitaa masu jo painaa. Ruokahalu on hyvä ja raskaus onkin mennyt kaikin puolin hyvin.



torstai 17. lokakuuta 2013

Syksy

Aluksi ihania vauva-uutisia. Omppu on ultrattu tiineeksi ja pikku-äidin masukin on jo somasti pyöristynyt. Vielä masu ei haittaa menoa ja alkuraskaus on sujunut ilman ongelmia.

Omien koissujen kanssa on käyty ahkeraan metsässä lenkillä, syksyinen metsä kun tuoksuu niin ihanalle ja ruska on tänä vuonna ollut kaunis.

Verijäljen tein viime viikonloppuna ja Uunokin pääsi ekaa kertaa haistelemaan. Alku oli todella jännittävä pikkupojan mielestä ja se olisikin pari kertaa lähtenyt jäljeltä autolle. Rohkaisin poikaa ja kuljettiin eka osuus yhdessä, ja sitten toinen ja kolmas osuus menikin paremmin sekä sorkka oli pojan mielestä hieno, se kannettiin autolle ylväästi astellen ja Uuno piilotti sorkan taitavasti puun viereen peitellen sen sammalilla, puolukanvarvuilla. Taitavaa työtä teki.
Lasse on saanut jäljelle vauhtia, eikä jälki enään jännittänyt niin kuin edellisillä kerroilla. Maavainuisesta koirasta on tullut osaksi ilmavainuinen.

Kuvia metsälenkiltä





























keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Pentuja?

Meille on mahdollisesti tulossa marraskuussa pentuja. Lisää yhdistelmästä näet Pennut sivulta.

lauantai 31. elokuuta 2013

Tervetuloa Uuno!

Uuno (Täystuhon Carlos) on meidän uusi vahvistus. Uuno on melkein 5kk vanha kääpiömäyräkoiran poika, joka muutti meille sijoitukseen Mirkalta, Ulvilasta.
Uuno on varsin suloinen ja hellyyttävä mäyräkoira lapsi jonka sopeutuminen meidän laumaan on alkanut kivasti.


torstai 29. elokuuta 2013

LUVA

Voihan Kalle. WECAn agilitykisoissa käytiin yhden radan verran 24.8 lauantaina ja kannatti mennä. Kalle oli hyvin kuulolla paria pikku kohtaa lukuunottamatta, jossa ohjaajan piti hieman kimittää. Kepit onnistuivat hyvin sekä kontaktit pikkumiäs otti varmasti. Radalta saatiin siis tulokseksi puhdas rata 0 ja ajanalitusta -2,40. Me tehtiin mini ykkösten ainut nolla joten tällä tuloksella oltiin palkintopallilla ykkösinä. Saatiin siis meidän eka LUVA!





maanantai 29. heinäkuuta 2013

Roppi

Lasse pyörähti ensimmäisessä näyttelyssä Porin KV:ssa eikä mennyt lainkaan hullummin, Lassepoika oli ROP-pentu.

Tuomarina Homem De Mello Jose, Portugal
"Nice head with good expression, excellent reach of neck, front feet turning out, chest could be a little bit deeper and topline more lewel, correct rear angulation, excellent temperament, moves with drive. KP, ROP-pentu

Lasse ja Kerttu palkintojen kera


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Jos metsään haluat mennä nyt..

Agility treenit kun jäivät tauolle niin ollaan haukkujen kanssa harrastettu metsälajeja.

Kalle pääsi luolille viikko sitten pitkän tauon jälkeen. Viimeksi oltiin treenattu kettua TVssä ja harjoiteltu putkistossa liikkumista. Vikko sitten treeneissä ei ollut TVtä mukana, joten koira suoraan pellille ja siinä sama tilanne taas kuin ennenkin. Kalle ahdistuu ahtaassa putkessa ja kääntää päätä pois ja haluaa pois. Nyt oli mukana Peppikin kun ajattelin että sekin vois ehkä syttyä ketulle kun on ollut niin täpäkkänä mutta se olikin oiva seuraneiti Kallelle. Peppi peruutteli putkeen sisälle ja Kalle siihen luukulle seisomaan ja sitten se hoksasi, Kalle alkoi haukkumaan Kettua ihan tosissaan, painosti ja välillä peruutteli. Kettu päästettiin eteenpäin ja Kalle perään, vähän se kulkeminen pimeessä putkessa jännitti, ja pienen etsiskelyn jälkeen kettu löytyi taas pesästä ja Kalle siihen painostamaan. Upeaa!! Kalle on kivan pienen kokoinen uros ja luolastossa kulkeminen onnistui siltä tosi hyvin ja se mahtuu hyvin haittojen alle haukkumaan.
Lassekin oli luolilla mukana vähän tuoksuttelemassa ketun hajuja pitkästä aikaa, enkä siltä vaatinut muuta kuin ketun katselua ja hengailua. Niin ja se Peppi ei haukkunut vaan hengas putkiston ulkopuolella kun Kalle paiski töitä.
Peppi ja Kalle suorittivat epävirallisesti luonnonluolan tarkistuksen. Luolatreenipaikan vieressä on itse tehty luonnonluola ja sinne ne koisut pujahtivat helposti ja innokkaina, useamman kerran.

Vesiriistan treenaamisesta olen pitkään ollut kiinnostunut ja haaveillut ja tänä kesänä on sekin haave toteutunut. Peppi on ihan haka. Se ui mielellään ja hyvin, etenee itsenäisesti vedessä ja käy tekemässä tarkistuksia. Kaninkarvadymmyllä aloiteltiin, olen sillä jo aikaisemmin kuivalla maalla tehnyt noutoa ja nyt se nouto siirrettiin veteen. Hyvin sujui, tosin Peppi on hieman malttamaton, mutta se onkin sellainen durasel kun pääsee töihin. Tänään oltiin sitten taas lammikon reunalla ja vedestä koirat sai noutaa oikeaa lintua, kylläkin kuollutta. Hyvin toimi sekin, vaikkakin aluksi epäilin kun kuivalla maalla Peppi ei suostunut ottamaan lintua suuhun, kirputti sitä vain. Linnun kanssa Peppi oli hieman rauhallisempi, ei ravistellut ja veulannut sitä kuin dummyä, hyvä juttu.

Lassellekin on löytynyt metsälaji, ainakin toivottavasti. Eilen mentiin tekemään kesän ekat verijäljet, tein yhden silmällä pitäen Lassea. Ja pikkupoikahan oli tosi haka. Rauhallista, jälkitarkkaa työskentelyä jäljen päällä, pieniä pistoja tehtiin jäljen molemmin puolin. Makaukset se markkasi jäämällä haistelemaan makausta ja rauhallisesti tutkien jatkoi matkaa. Välillä jopa mietein että mahtoiko Lassea jännittää veren haju kun niin rauhallista menoa häntä alhaalla, mutta koko ajan se eteni. Toisella suoralla oli kaatunut puun juurrakko ja sitä piti hetken tuijotella ja päästää suusta wuh, mutta jatkoi pienestä kehoituksesta heti toitä. Kaadolle meni suoraan, haisteli ja maisteli sorkkaa ja lopuksi otti aarteen suuhun ja kantoi autolle.

On mulla mahtavia methäkoissuja!

Pikku-Peppi on ollut meillä tämän viikon ja sekin pääsi tutustumaan pikkujärveen, veteen asti ei uskatautunut mutta sorkka kiinnosti ja sitä pikkusen kanneskeltiin ylpeän näköisenä.