Vuoden viimeinen

Nyt on aika vuoden viimeisen bloggauksen.
Vuosi on ollut mieleenpainuva. Ensimmäiset Schadachs-russelit täyttivät vuoden, Kalle saapui Ruotsista, Tilli sai pennut, Peppi loisti toko-kisoissa ja aivan ihana tyttäreni syntyi!
Kiitos Kaikille kuluneesta vuodesta, Tehdään yhdesssä ensi vuodesta vähintään yhtä ihana!

HYVÄÄ JOULUA ja MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA 2011! 

Ja tässä loppuun vielä kuvia hiirijahdista Satalinnan pelloilla. Jokaisella russelilla oli oma taktiikkansa..
Pepin rauhallinen saalistustapa..

Kallen vauhdikkaampi tapa..

Asta koitti syöksymistä..

 Mikään näistä ei tuottanut tulosta tällä kertaa..

Onnea!

Tasan vuosi sitten syntyi Pepin ja Lukan pienokaiset. Toivotan heille paljon ihania yhteisiä vuosia lisää!

OIKEIN PALJON ONNEA 1-VUOTIAILLE!
MARSKI, AADA-LOTTA, ALLI-LOTTA, ANSA-LOTTA ja ASTA-LOTTA!                                                                                            

Piitkä päivitysväli..

Huh, onpa aikaa kun viimeksi tänne oon ruksaillut, mahdanko ees muistaa kaikkea.

Aloitetaan Pepistä. Noin pariviikkoa sitten perjantai-iltana Pepille nousi huikea kuume, 40,6 astetta. Soitto eläinlääkäriin ja saatiin aika kymmeneksi illalla. Pepille diagnosoitiin nielutulehdus. Antibiootit ja kipulääkkeet saatiin. Russelifoorumilla nielutulehduksesta kyselin, ja eräs henkilö kertoi oman koiransa nielutulehduksen olleen peräisin anaalirauhasista. Ja kun muistelin, muutama päivä sitten Pepin rauhaset oli puhjennut ja neiti takapäätään puhdisti. Tästä lähtien minä teen sen puhdistuksen.
Siitä sitten viikko ja pari päivää tabletitonta elämää, Peppi loukkasi takajalkansa lenkillä, se on sama jalka joka oli kipeänä elokuussa. Onneksi ystäväni Johanna, joka valmistuu juuri pian eläinlääkäriksi, oli luonani ja tutki Pepin jalan. Sitten taas syötiin muutama päivä kipulääkkeitä ja oltiin levossa. Nyt jalka on kunnossa, onneksi.
Se tässä on harmittanut että ei olla päästy agilityyn ja nyt pepillä onkin sitten juoksut, eli loppuvuosi siis lomaillaan.

Kallella on ollut onnekkaampaa aikaa, ollaan käyty agilityssä, joka alkaa luonaamaan aika kivasti. Kallen miehistyminen jatkuu, kaikkea pelätään, mutta silti käydään tutkimassa. Tuo piirre on mielestäni hyvä, ettei jää arkailemaan vaan kykenee toimimaan vaikka vähän jännittää.

Tilli on palannut kotiin. Miia kertoi että oli alkanut varastelemaan ruokaa pöydältä. No, mähän viritin sille heti ansan, pahat tavat karsitaan heti pois. Juustonpala pöydänkulmalle ja itse piiloon kurkkimaan. Pah, Tilli käveli ohi, haistoi ja jatkoi matkaansa. Tais muistua pelisäännöt mieleen heti astuessaan kotiin.Tilli on ollut aika rauhassa, hieman leikkinyt Kallen ja Astan kanssa. Peppi veti herneet nenään Tillin tulosta, murisee ja kyräilee. Itse pitää olla tarkkana ettei ne ota yhteen.

Asta on ottanut kasvupyrähdyksen. Se on melkein Pepin korkuinen jo. Ei siitä jääkkään kääpiötä, hyvä niin. Asta aloittaa agilityn tammikuussa Reetan kanssa. Kiva sitten seurata miten parivaljakon yhteistyö lähtee käyntiin.

Sellasta tällä kertaa =)

Agilityä ja pentuja

Äääh, taas hylkyjä, harmittaa.. Liedossa oltiin Pepin kanssa pari rataa juoksemassa. Eka rata oli niin helppokin, että siltä ois pitänyt luva ottaa, mutta tällä kertaa kepit ei sujunut, kontaktit lenteli ja kielto hypylle. Toka rata hieman haasteellisempi, mutta ei todellakaan vaikea, sieltä kolme kieltoa kepeillä ja sitten kaappisin Pepin kainaloon ja poistuin radalta. Peppi oli tapahtuneesta hieman hämillään. Noh jos ens vuonna sitten onnistaisi..
Mietin tässä jo Pepin steriloimista, jos se hieman rauhoittaisi neitiä, kun se käy välillä niin peijakkaan kuumana radalla.

Sitten niitä ihanaisia, eli Tillin pennut. Siis mahtavia pakkauksia. Kaksi sieltä pisti oikeen silmään, merkkiväriset nartut. Ne oli tosi kivan näköisiä ja siitä se ajatus sitten lähtikin. Eli nyt on hakusessa merkkiväriselle lupaavalle nartulle sijoituskotia Satakunnasta. Ja kuvia tietysti löytyy täältä.

Lupaava narttupentu etsii sijoituskotia Satakunnasta, lisää tietoa pennusta saa minulta, 044-9382504 tai k.haapaniemi@gmail.com

Seinäjoki KV

Kallen näyttelydebyytti ei ihan mennyt niin kuin olin kuvitellut.. Syksyn aikana kierrettiin useissa mätsäreissä hakemassa kokemusta ja kuvittelin pojan olevan valmis virallisiin koitoksiin. Alku menikin ihan kivasti, junnu-uroksia taisi olla yhdeksän, ja Kalle esiintyi kivasti ryhmässä. Sitten oli yksilö-arvostelun vuoro, meitä edellä ollutta urosta kuvattiin isolla kameralla jonka Kalle näki ja pelästyi. Kalle pelkäsi pöydällä tuomaria eikä suostunut kunnolla seisomaan. Tuomari oli kovin kärsivällinen, otti Kallen syliin ja rapsutteli sekä jutteli sille, ja pyysi minua kiertämään kerran kehän ja sitten uudellen pöydälle. Nämä eivät rentouttaneet poitsua ja siitä syystä (luullakseni) saatiin laatuarvostelu H.
Tuomari Bengt Nilsson, Ruotsi
Elegant mask. hane. Mycket tilltalande huvud och uttryck. God hals och rygglinje. Ett kort avfallande kors. En bra kropp. God ?. Mycket lösa ?. Behöver mycket traning på bordet.

"Elegantti, maskuliininen uros. Hyvin mielyttävä pää ja ilme. Hyvä kaula ja selkälinja. Lyhyt, laskeva ristiselkä. Hyvä runko. Hyvät olat. Hyvin löysät olkavarret. Tarvitsee paljon pöytätreeniä. Liikkuu lyhyin askelin. Esittämiseen tarvitaan lisää "kipinää". 

Kehäsihteerin käsiala oli aika epäselvää, joten ruotsi-osuudessa saattaa olla kirjoitusvirheitä ja pari viimeistä lausetta puuttuu =)

Töitä ruuan eteen

Tekeehän ihminenkin töitä että saa tuotua ruuan pöytään..
Mä innostuin koirammelehden jutun perusteella ruokkimaan koiria aina välillä eritavalla. Tai pikemminkin tarjoilemaan sen ruuan eri tavalla. Ajatus siitä että koirat syövät aina tylsästi kupista pisti liikkeelle. Väsäsin voirasioista, vessapaaperin hylsyistä, tyhjistä pulloista ruoka-automaatteja. Aktivointileluja meillä olikin jo pari, joten mukavasti vaihtelua koirille. Siis ruoka laitetaan esim voirasiaan ja kansi kiinni. Laatikko koiralle ja siinä sitä pähkinää purtavaksi miten kansi aukeaa ja pääsee käsiksi ruokaan, noh, tässä ei kauan mennyt. Pullo toimii niinkuin kongo, sitä kun tönii ja pyörittää niin nappulaa lentää, tästä tavasta tykkää Peppi. Kallen suosikki on paperihylsyt, ne ei kolise ja ne saa repiä, eli nappulat hylsyn sisään ja molemmat päät taittaa kiinni, voi myös käyttää maalarinteippiä kunhan valvoo ettei koira syö sitä.
Koirilla menee mukavasti aikaa kun ahertavat ruuan kimpussa ja minä saan esim syödä aamupalan ilman tuijotusta.. Sekä, tämä tapa pitää mielen virkeänä kun saa puuhastella.
Toki annan vielä ihan normaalisti ruuan kupistakin, varsinkin kun sinne lisätään herkkuja.
Tällä tavalla ruokkien koirat pitää ruokkia eri huoneissa ettei tula riita-tilanteita.

Agility tuottaa päänvaivaa, olen nimittäin ohjannut Peppiä vuosia "väärin" ja nyt uuden tavan opettelu tuottaa koiralle että ohjaajalle päänvaivaa. Mutta emme luovuta, olen päättänyt oppia uuden tavan.piste.
Huomenna sitten startataan Seinäjoelle sertit silmissä kiiluen, saas nähdä minkä värisen nauhan kanssa sieltä sitten  palataan..

Niih, ja jos teillä on ajatuksia itsetekoisista aktivointivälineistä, joista voisi ruuan tarjoilla, niin ideoita otetaan vastaan. = )

Alli näytelmöi

Alli (S. Alli-Lotta) kävi ekassa virallisessa näyttelyssä esiintyen EHn arvoisesti, tässä tuomari Julija Aidietiene arvio Allista;
"Exc. type, beautiful head, almost erect ears, dark eyses, strong muzzle, should have better ringtraining. very good topline, should be better angulated behind"

"Erinomainen tyyppi, kaunis pää., melkein pystyt korvat, tummat silmät, vahva kuono, pitäisi olla parempi kehäharjoitus, erittäin hyvä ylälinja, pitäisi olla paremmin kulmautunut takaa."

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, Onnea Merja, Leena ja Alli!

Kallen agilityt Teron opissa päättyivät tänään. Saatiin ihan kivasti vinkkiä ja tästä on hyvä jatkaa.
Peppi jatkaa Teron opissa ja ilmoitin tytsyn Lietoon agilitykisoihin, jos sieltä saisi puuttuvat nollat..mahtaako olla liikaa toivottu..
Seinäjoelle lähdetään näytelmöimään Kallen kanssa, matkustetaan jo perjantaina paikan päälle. On kivempi vauvan kanssa matkustaa kiireettä, jos vaikka joutuukin pysäämään useamman kerran..

Että sellasta tällä kertaa = )

MH-luonnekuvaus

Peppi sai Nokian palveluskoiraharrastajien järjestämälle MH-kuvaukseen peruutuspaikan. Hyväksytysti testi läpi mentiin eikä mitään suuria yllätyksiä tullut.

1 Kontakti; otta itse kontaktia ja hyväksyy käsittelyn
2 Leikki1; Leikkii ja aloittaa nopeasti ja on aktiivinen, tarttuu hyvin leluun ja vetää vastaan
3 Takaa-ajo; aloittaa, mutta keskeyttää, ei kiinnostu saaliista
4 Aktiviteettitaso; tarkkailevainen, toiminnot ja rauhattomuus lisääntyy vähitellen
5 Etäleikki; kiinnostunut leikkijästä, seuraa ilman taukoja, ei osoita uhkauselkeitä eikä osoita kiinnostusta
6 Yllätys; väistää kääntämättä pois katsettaan haalareista, osoittaa ysittäisiä uhkauselkeitä, tulee haalarin luo kun puhun niille kyykyssä, hieman aristaa ekalla ohituksella, toisella jo rennompi, haistelee haalareita
7 Ääniherkkyys; pakenee yli 5 metriä, tulee räminälatteen luo kun seison sen vieressä, aristaa ekalla ohituksella, toisella rento, ei kiinnostu laitteesta
8 Aaveet; osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä, seisoo minun vierellä ja edessä hieman peläten, seuraa molempia aaveita koko ajan katseella, tulee katsomaan kun puhun aaveille ja ottaa itse kontaktia avustajaan
9 Leikki2; leikkii, aloittaa nopeasti ja on aktiivinen, tarttuu heti koko suulla
10 Ampuminen; pelokas, yrittää paeta

Pikku-yllätykset minulle oli että Peppi palautui niin nopeasti räminälaitteeesta ja että se komensi aaveita eikä lähtenyt pakoon. Eli mulla on ihan kiva harrastuskoira, toimii vaikka hieman paineestuukin, hyvä.

Agilityä

Nyt kun on perhe niin eikö silloin saa olla hieman hömppä? Hyvässä mielessä siis.. Tuntuu että alvariinsa unohtelen asioita..
Nytkään en varmasti muista kaikkea.. En mä silti tie lukeeko tätä ketään = D

Agilityä meillä on nyt kolmesti viikossa. Kalle käy tiistaisin pomppimassa. Tulosta on tullut, joskin viimekerralla nuorta herraa tuntui kiinnostavan lattialla olevat roskat enemmän kuin minun kuunteleminen. Pyysinkin siis Teroa imuroimaan ennen meidän tuntia, heh.
Pepille otin myös tunteja AgilitynLumosta ja eilen oli eka kerta. Kurssia on kerinnyt olemaan jo kolme kertaa, eli Pepin kanssa käymme vain puolet kurssista. Noh, enpä ole tiennyt että kerkeän valssaamaan koiran edelle, mutta näin on, kerkeän. Olen siis ohjannut Peppiä pitkälti takaa, mutta nyt siihen taitaa tulla muutos, ja hyvä niin. Koira oli hieman hämillään edestä-ohjaukseen, mutta toimi kumminkin ihan hyvin. Marraskuussa olen ajatellut kisoihin mennä, mahtoiko olla Liedossa kisat, eli nyt pitää tosissaan treenata.
Ja perjantaisin on UPK:n treenit, siellä käyn vuorotellen Pepin ja Kallen kaa. Näitä treenejä mä vedän yhdessä Heidin kanssa.

Tilli äiteilee ihanasti. On tosi hyvä äiti! Pennut voivat pulskasti ja kaikilla oli jo silmät auki. Porukan pienin taitaa myös olla pippurisin ja ainut miäspuoleinen käyttäytyi kuin äijät, makasi selällään kieli ulkona suusta, eli äijämäisen rento meininki. Jos olisi mahdollisuus ottaisin sen kaikkein värittyneimmän tytsyn, tosi kivan näköinen oli. Luonteista ei vielä tiedä, mutta kohta nekin paljastuu =)

Sellasta tällä kertaa = )

Pentuja, pentuja

Nyt ovat Tillin pennut syntyneet, viisi pientä karvapalloa syntyi lauantain ja sunnustain välisenä yönä. Tillillä on siis neljä tyttöä ja yksi poika. Äiti ja pennut voivat hyvin. Kuvia tulee kotisivuilleni kunhan kerkiän pentulaisia mennä katsomaan.

Kalle aloitti agilityn Tero Strömbergin opissa ja heti ekalla kerralla saatiin uutta oppia kepeille joka tuotti heti tulosta, upeeta! Mä oon ihan innoissani kun taas pitkän tauon jälkeen pääsen treenaamaan. Nyt vielä kun päästäis sisälle Pepin ryhmän kanssa niin sais aloittaa myös kunnon treenit Pepin kanssa ja ehkä loppu vuodesta startata kisoihin..

Astasta otatin PLL-testi, Asta on kantaja.. Harmittaa.. Nyt pitää toivoa ettei äiti ja tytär koskaan sairastu kyseiseen tautiin. Riskihän siinä on, 2-20% kantajista saattaa sairastua.
Olen innostunut tutkimaan russeleiden sukutauluja ja aika sisäsiitettyä porukkaa löytyy.. Jollain sivustolla kerrottiin että Suomen kantaan vaikuttaa neljä urosta ja nyt on käynyt ilmi että Astan takaa tulee kaikki neljä.. Nyt onkin sitten Astalle hakusessa uros, jolla näitä "kanta-uroksia" ei olisi tai esiintyisi vasta ensimmäisen kerran 8 sukupolvessa.. Voin kertoa ettei ole helppo tehtävä.
Loppuun vielä muutama kuva

http://schadachs.kuvat.fi/kuvat/syksyn+kuvia/

Koulutustunnus..

Niin, pitäiskö mun sittenkin Pepin kanssa koittaa koularia, siis TK1stä.. Nimittäin piirimestaruuskisoista saatiin ykköstulos (joka oli meidän toinen) ja UPKn joukkue (jota edustimme) sai HOPEAA!!!

Kalle sai paikan Tero Strömbergin agilitykurssilta ja aloitamme opit viikolla 37, odotukset on aika suuret. Pepille varaan paikkaa kunhan saadaan jalka kuntoon.

Tillin ruokahalu on kasvanut ja vatsa alkanut pyöristyä, eli pentuja saattaisi olla luvassa. Laskettu-aika neidillä on tämän kuun loppupuolella.

Loppuun vielä muutama miete.. Muutin siis Satalinnaan hyvien lenkkimaastojen vuoksi, mutta nyt niistä en ole päässyt nauttimaan kun täällä on hirvikärpäsiä, kamalia otuksia. Siis nyt ollaan lenkkeilty hyvinkin tieteellisesti, joka toinen päivä kunnon remmilenkki ja joka toinen päivä ajetaan Hiittenharjulle metsään.
Pepin vatsavaivat ovat helpottaneet, ihanaa, ja Peppi on taas oma energinen iloinen russelityttö.
Pitkän harkinnan ja pohdinnan jälkeen olen päättänyt etten vielä tulevasta juoksusta Peppiä astuta. Päätökseen vaikkutti suuresti se etten ole Pepin kanssa kunnolla päässyt harrastamaan lähes vuoteen. Kumminkin koirat ovat minulle harrastuskavereita ja pennutukset tulevat siinä sivussa.

Arkea

Tätäkö tää lapsiperheen elämä nyt sitten on.. Elämä pyörii lähes täysin syöttöjen ja kakkavaippojen ympärillä =) Eipä silti, olen nauttinut ja täysillä!

Haukut ovat ottaneet vauvan hyvin vastaan. Kalle suhtautuu vauvaan äijämäisen viileesti, välillä käydään kurkkaas.. Ja Peppi, Peppi haluaisi hoitaa ja hoitaa, nyt jo hieman ymmärtänyt että minä huolehdin vauvan hoidosta. Tilli on edelleen kasvattajallaan, vielä ei ole 100% varmuutta onko neidin vatsassa asukkaita. Tilli kävi Miian kanssa vauvaa katsomassa, mutta ei neitiä kauheasti kiinnostanut.

Pepin ilmoitin extempore Satakunnan piirimestaruustokoihin, edustamme UPKn joukkuetta sunnuntaina. Kalle on nyt ilmoitettu ekaan näyttelyyn, lähdemme Elisan ja Aku-eurasierin kanssa lokakuun lopulla Seinäjoelle.

Porissa olisi ensi kuussa pari mätsäriä, joissa täytyy käydä pyörähtämässä jotta saadaan treeniä.

Kallelle varailin paikkaa Agilitynlumoa-areenalta, toivottavasti päästäis kurssille, Peppi vielä taukoilee agilitystä kun varoo toista takajalkaansa välillä. Saa parantua kunnolla ennen kuin päästän sen kaahaamaan radalle. Keskityn nyt Pepin kanssa hiomaan kuntoon tokon avoimen luokan liikkeet.

Astan ekat juoksut ovat takana, juoksujen aikana neidin kroppakin koki pienen muutoksen, Asta on saanut lihaa luittensa ympärille.

Asta turbohuuli..

Asta-kulta järjesti jännitystä sunnuntai-iltana. Koirulaiset kaikki ulkoilivat pihalla ja Asta tuli yllättäen sisälle häntä koipien välissä, hyppäsi sohvalle ja näytti huonovointiselta. Luulin ensin että sillä on paha olo ja nostin sen lattialle, mutta jännä nieleskely ja huulien nuoleskelu jatkui eikä neitri oksentanut. sitten luulin että kurkkuun on tarttunut jotain, kokeilin, mutta ei, siellä kaikki hyvin. Vihdoin huomasin alahuulen joka oli turvoksissa, etsein ensin purema jälkeä, kun tietty epäilin käärmettä, mutta se olikin vain todennäköisesti ampiaisen pistos. Soitto päivästyvälle ja kysyin minkä verran annan 5 kg koiralle 50 mg:sta kyytabletista, puolikas neuvottiin antamaan ja sieltä kerrottiin että Asta saattaa olla loppu illan hämillään. Noh, Astan tuntien nukkui pari tuntia, turvotus laski ja Durasel-Asta oli jälleen paikalla. Mutta täytyy sanoa että on neiti fiksu kun älysi tulla sisälle "kertomaan" että jotain tapahtui ja minuun sattui.

Peppi on saanut lääkekuurinsa syötyä, vatsa on pysynyt hyvänä. Ostin vielä varoiksi eläinlääkäriltä ruuansulatuskanavaa rauhoittavaa ruokaa, toivottavasti vatsa nyt toimisi normaalisti. Valeraskaus rupeaa luovuttamaan ja ettei ihan normaaliksi elämä muuttuisi, liukastui neiti perjantai-illalla palloa hakiessaan nurmikolla ja loukkasi takajalkansa. Sitä sitten nilkutti puolitoista päivää ja sunnuntaina jo hieman varasi jalalle ja tietysti maanantai-iltana innostui ja loukkasi sen uudestaan. Tänään sitten käytiin Kokemäen eläinlääkärillä ja täytyy mainita että siellä oli ymmärtäväinen ja ihana lääkäri, mentiin nimittäin ilman aikaa pelipaikalle kun en saanut ketään kiinni puhelimella. Kävin siis hakemassa Pepille kipulääkkeet ja lääkäri tutki ettei ristisiteissä ollut häikkää. Nyt sitten 4 päivän kipulääkekuuri ja 2 viikon lepo, tokihan Peppi on ollut levossa perjantaista asti.

Tilli kotiutui reissustaan ja kysyinkin Miialta minka koiran mulle matkaan antoi.. Tilli ollut jotenkin normaalia rauhallisempi, vähän haluton tekemään mitään. Toki 2 viikon reissu on neitiä varmasti väsyttänyt, mutta epäilen silti saattaakohan rauhallisuus johtua salamatkustajista vatsassa =)

Muuten meillä onkin sitten ollut rauhallista, treenitauko on edelleen päällä ja mun laskettu aika lähenee uhkaavasti, puolitoista viikkoa vielä, jos salamatkustaja suostuu ajallaan ulos tulemaan..

Vauvoja tiedossa, huolia, russelitapahtumaa..

Niin, Tilli tapasi komean Paten, Lecibsin Patentin. Nyt toivottavasti on luvassa pikku-Tillejä ja pikku-Pateja. Yhdistelmästä lisää kotisivuillani pentuja-osion alta. http://schadachs.kotisivukone.com/

Pepillä on ollut selittämätöntä oksentelu/ripulointia noin puolen vuoden ajan. Pahoinvointi alkaa aamu-yöstä, ja kun neiti pääsee ulos syömään ruohoa, vaiva helpottaa. Tätä siis on esiintynyt satunnaisesti. Nyt viikko sitten otin puhelimen ja soitin eläinlääkäriin, viime torstaina sitten tapasimme lääkärin, joka kyseli vaivasta ja ruokailu-ajoista. Meinasi että kun on kyse näin nuoresta koirasta, ei vikaa olisi maksassa eikä munuaisissa. Ruokailu-ajat ovat nyt muuttuneet, iltaruoka annetaan mahdollisimman myöhään, annan sen nyt klo 22.00, koska lääkäri meinasi että vatsalaukku pääsee yön aikana tyhjenemään ja siksi vatsahapot saavat pahoinvoinnin aikaan. Lisäksi Peppi sai suolisto-antibiootti kuurin sekä vatsaa rauhoittavan kuurin. Näillä on nyt pahoinvointi pysynyt kurissa ja toivottavasti pysyy kuurien jälkeenkin. Jos oireet jatkuvat mennään uudestaan lääkäriin ja sitten otetaan verikokeet.

Viime viikolla käytiin Pepin kanssa myös hierojalla. Peppi taisi muistaa Minnan kun heti halaamaan tätä meni, kun laskeutui maan tasalle. Nätisti kellahti viltille ja antoi hieroa suht hyvin. Lanneosan pienten jumien takia vähän itketti, mutta kun jumit antoivat periksi Peppikin rentoutui. Parasta taisi olla venyttelyt, silloin painui simmut kiinni ja neiti nautti. Minna opasti meitä nyt hakemaan B-liuosta Mustista &Mirristä, auttaa kuulemma lihaksia palautumaan ja on hyvä syöttää kuuri-omaisesti.

Lauantaina lähdettiin aamusella ajamaan kohti Turkua ja russeli-erkkaria. Pikku-eksymisien jälkeen löydettiin perille ja oli ihana nähdä niin paljon pelkästään russeleita yhdellä kertaa. Upeita koirulaisia oli paikalla paljon ja taas tuli julki tämän rodun rikkaus, yhtään samannäköistä veijaria ei ollut.
Meiltä oli koko russelipoppoo turisteina paikalla ja Reeta oli mukana myöskin. Tavattiin Pepin mahdollisten pentujen tulevaa isä-ehdokasta. Tämä nuori herra esiintyi hienosti saaden ERIn ja oli kilpailuluokan neljäs.
Tästä sitten lähdettiin ajamaan kohti Hämeenkyröä ja Ansometsän russelitapahtumaa. Leena oli järjestänyt tämän vuoden pennuille tapaamisen ja kutsunut mukaan myös muita russeleita ihmisineen. Erityisesti minulle jäi mieleen aivan ihana Hilkka ja upeankomea Pilkku. Kisan pojat olivat mielestäni kuin kopioita äidistään, yhdennäköisyys oli valtaisa. Leena oli järjestänyt pientä ohjelmaa ja yksi niistä oli juoksukilpailu. Metsäpolkua pitkin pikku tappijalat sitten kiisivät ja hienoja aikoja tuli. Kalle juoksi sprintti-juoksun Suomenmestarin, Jeppen, kanssa samoihin aikoihin, vähän päälle 4 sekunnin ja Peppi ja Asta juoksivat päälle 5 sekunnin. Tästä on nyt lähtenyt pieni ajatus liikkeelle, josko tarttis Kallen kanssa alkaa harrastamaan juoksua, hmm, mietitään.

Tässä kaiketi viikon kohokohdat olivatkin. Mainittakoon vielä tämän päiväisen lenkin jälkeen tehty esineruutu. Kalle teki ensimmäisen esineruutunsa ja teki sen taidolla, hieno pieni mies ja Pepillä oli ekaa kaksi esinettä piilossa, ekan löydyttyä vauhti loppui eikä oikeen heti hoksannut että siellä on piilossa myös toinen esine, mutta aika nopeasti kekkasi ja lähti hakemaan, ja voi jee sitä riemua kun esine löytyi, ihana Peppulaina.

H&Mn syyskuvasto saapui, ja miten mun tekiskään mieli pukeutua kaikkiin ihaniin neulejakkuihin.. Mä tykkään syksystä. Pari kuukautta ja mun haave on totta.

Tokokokeissa Ulvilassa

Saatiin kuin saatiinkin koepaikka Ulvilan kisoihin. Oltiin varasijalla, ja meidän onni oli että joku joutui perumaan.

Peppi tokosti ykkostuloksen 174 pisteellä ja se riitti kolmossijaan!
Tässä oma kertomus kokeesta:

Luoksepäästävyys 9p
- meni tuomaria kohti tämän lähestyessä
Paikalla makuu 9p
- Pysyi sen 2 min! jes! mut nousi istumaan vasta toisella käskyllä
Seuraaminen kytkettynä 7p
-vähän sunnuntai-fiilis Pepillä, välillä otti kontaktia
Seuraaminen taluttimetta 8p
- skarppasi hieman, mutt ei ihan niin hyvää seuraamista mitä osataan
Maahanmeno 9p
- tämä on meidän pravureita, nyt vaan ei jaksettu nousta istumaan ku vasta toisella käskyllä
Luoksetulo 10p
-täydellinen, eteenliimautuminen hyvä ja siitä sivulletulo ripeä
Seisominen 9p
- hienosti jäi seisomaan, mutta kun ois tarvinnu istua, neiti meni maahan
Estehyppy 8p
- hyvä hyppy ja kääntyi heti sekä seisoikin hetken, mutta sitten pylly painoi enemmän
Kokonaisvaikutus 10p
- ihana koira jonka kanssa on mahtava tehdä töitä, aina täynny energiaa!

Nyt pikku tauko tokoiluun ja sitten avoimen liikkeitä kertaamaan tositarkoituksella.

Helle hellii

Lämmintä on piisannut, mä tykkään.
Koirien kanssa ei kyllä ole kauheesti muuta tehty kuin uitu. Vähän on menty agilityä, tokioiltu ei olla lainkaan ja iltaisin on naksuteltu. Mä tykkään tehdä koirien kanssa shapingia (en tiedä kirjoitinko oikein..) ja koissut tykkää myös, intoilusta ja kitinästä päätellen. Siinä touhussa laitetaan haukkujen aivot koetukselle, ja täytyy sanoa, että mulla on tosi fiksuja haukkuja.

MH-luonnekuvausta olin alkukuusta seuraamassa Punkalaitumella, tosi mielenkiintoista, ja ilmoitin Pepin lokakuun kuvaukseen Nokialle, toivottavasti päästään. Leenan kanssa ois tarkoitus kyhäillä ens syksyksi Tampereen seudulle russeleille oma kuvaus, toivottavasti onnistumme tässä.

Kokemäellä ollaan myös oltu paljon, siellä koirat saavat viettää todellista koiran elämää, puskissa nuohoamista, heinänsyöntiä, juoksemista, painimista sekä sitä rakkainta, KAIVAMISTA. Tosin me ihmiset emme tästä harrastusmuodosta ole kovin innostuneita.

24.7. olisi sitten russeleiden erkkari Kaarinassa, suuntaamme Reetan kanssa siis sinne ja sieltä sitten iltapäiväksi Viljakkalaan russelitapaamiseen, voiko sitä ihminen enää paremmin juhlapäivää viettää, EI.

Sitten loppuun vielä kesäisiä otoksia Satulinnasta ja Yyterin koirarannalta:

http://schadachs.kuvat.fi/kuvat/

Aina ei luonaa..

Nimittäin elämä niin kuin sen on itse suunnitellut.
Olin siis ajatellut Pepin ilmoittaa heinäkuussa järjestettäviin tokokisoihin ja MH-luonnekuvaukseen. Noh, tokokoe onkin jo täynnä vaikka ilmoitusaikaa olisi vielä reilu viikko ja mh-luonnekuvaukseen saatiin 9. varasija, joten taitaa kuvaus meiltä jäädä.. Harmittaa..
Jotain hyvääkin sentään. Juhannus vietettiin hyvässä seurassa saunoen ja grillaten, sekä pihatöitä tehden. Koirat nauttivat kun saivat kolme päivää juosta miten itse tykkäsivät, ilman mitään nyörejä.
Käyttökoirista tilaamani kaninkarva dummy ja 7 metrin jälkiliina saapuivat. Dummya heti koitettiin varsinkin Pepin kanssa ja se oli innoissaan. Jännä huomata miten "riista" vaikuttaa koiraan. Tein siis kaninkarvadummylla perusnoutoa, ja eihän tuo haukku sitä haluaisi palauttaa, tappaa vaan. Kumminkin noutoliikkeen osaa, tosin kapulalla. No, mutta nyt kun on tuo pitkä liina, niin sillä pystyy ohjailemaan koiraa.
Luolatreeneihin olisi kiva päästä heinäkuun aikana vielä.
Koiratuotteelta tilaamani agilityputki saapui, nyt on otettu hyppy, putki, kepit-treeniä kaikkien koirien kera, jopa Tillikin on suostunut jotain tekemään.
Tillin juoksun pitäisi piakkoin alkaa ja tästä juoksusta on tarkoitus neiti astuttaa, joten pikku-tillejä taitaa olla luvassa. Tillihän on minulla sijoituksessa, ja pennut syntyvät ja kasvavat Tillin kasvattajan luona.
Uimassa käytiin vesihiihtorannassa ja Kallekin oikein hyppäsi uimaan, sitten nurmikolla oli kiva kuivatella isommat vesipisarat pois. Pitäisi joku aamu tai myöhäinen ilta lähteä Poriin koirien uimarannalle, aamulla tai illalla ei olisi niin paljoa muita uimareita ja mukavempi matkustaa, vaikka onkin ilmastointi.
Tänään on tiedossa kivaa, toivottavasti. Porin KV-näyttely on kovaa vauhtia menossa ja tänään russeleita kehästä pitäisi löytyä 27 kpl. Suuntaan siis niitä katsomaan.

Viikon varrelta

Mistäs sitä aloittaisi..
Tillikin pääsi töihin pitkästä aikaa kun tein sille makkarajäljen, oikohan jälki ollut joku 50 metriä pitkä. Suhteellisen hyvin meni, vähän häiritsi pikkulintuset.
Verijäljen vedin russeleille, joku reilu 150 metriä, vanhetettu 24 tuntia. Peppi tiesi heti jälkivaljaat ylleen saatuaan mitä mennään tekemään ja jäljestikin tosi hyvin jäljen päällä, kulmat rengastaen. Sorkka oli mielenkiintoinen ja tutki sitä kauan.
Kallen kanssa lähti hyvin. Tämä oli siis Kallen eka jälki. Alkumakauksesta syötiin veri, sitten jäljen päällä eka osuus, kulma hyvin, sitten alkoi puhkuminen metsään, toinen osuus jotenkin, makaus taas merkattiin ja kolmas osuus haahuillen kunnes hieman ennen kaatoa jäljen päälle ja hienosti sorkalle, jota tutki innokkaaasti ja hieman kantoikin. Oon siis tyytyväinen.
Kallen kanssa agilityä pienesti otettu ja hieman tokoilun saloihin tutustuttu, Pepin kanssa pikku treenit torstaina. Perjantaina olikin UPKn yökisat, joista kotiin tuomisina ALO 2 140,5 p. Paikallamakuusta nousi kun jäljellä ois ollu enää 30 sekunttia. Muuhun työskentelyyn oon hurjan tyytyväinen.
Tänään sunnutaina lähdettiin pentujen, Astan ja Kallen, kanssa Poriin mätsäriin. Tietty Astan rokotustodistus unohtui Kokemäelle ja neiti sitten vaan hengaili mukana ja tietty Reeta treenasi tulevia koitoksia varten. Lapsi ja koira-kilpailusta Reeta ja Kalle saavuttivat 2. palkinnon! Minä ja Kalle saatiin punainen mutta sitten ei enää sijoituttu. Nähtiin kivan näköinen sileä trikki russeli-narttu, joka oli tullut Kristiinankaupungista asti kisaamaan, ja kannatti, he voittivat punaisten pennut.
Ja sitten vielä muutama kuva http://schadachs.kuvat.fi/kuvat/

Pentutreffit

Paljon on taas tapahtunut. Joku ilta lenkillä meitä vastaan köpsötteli hevonen. Onneksi Tilli ja Kalle olivat kiinni, Tilli ihmetteli hiljaa moista otusta, Kalle sen sijaan lateli joka kirosanan mitä osasi ja Peppi, Peppi päätti ottaa jalat alleen ja lähti karkuun. Onneksi ratsastaja oli fiksu, pysähtyi ja meni humman kanssa "piiloon", sitten alkoi Pepin maanittelu takaisin, noh, ei se neiti tullut ja sitten kuvioon astui mopo kovasti päristen, humma hermostui, mutta pysyi kumminkin jalat maassa. Onneksi naapuritalon koira-ihminen riensi apuun ja Peppi satiin turvallisesti kotitalolle, aika kokemus.
On vähän tokoiltu ja agiliidelty, ihan mukavasti on mennyt treenit. Tämän viikon perjantaina onkin sitten Pepin tokokoe, 13 koiraa on alokasluokassa ja kisat alkaa 19.00 UPKn kentällä. Täytys vielä pikku treenit ottaa ennen koitosta. Täytyy myöntää, aika löysin rantein oon kisoihin menossa, saas nähdä kuin meitin käy..

Sitten ne pentutreffit, siis ihania pentulaisia, mahtavia pakkauksia! Hienoja koiria on heistä kasvanut, onnittelut omistajille hienosta työstä!
Treffit sujuivat hyvin, alkuhässäkän jälkeen pennut leikkivät mukavasti kimpassa. Alkuhässäkällä tarkoitan Pepin puhuttelua, se selitti kova-äänisesti talon säännöt ja puheensa jälkeen siirtyi arvokkaasti punaiselle tuolille huilaamaan.
Ohjelmistossa meillä oli näyttelyharjoitusta, tutustumista agilityyn, naksuttimen käytöstä keskusteltiin ja tietty lenkkeiltiin ja syötiin hyvin. Ja mikä mukavaa, meillä oli hieno ilma, suht lämmin, mutta pilvinen.
Ja täällä kuvat jotka kertovat enemmän kuin sanat, miten upea päivä meillä oli! Kiitos Merja ja Alli, Sami, Mari ja Aada, Reeta ja Asta!
Niih ja hienot kuvat on räpsinyt Sami ja Mari.
http://schadachs.kuvat.fi/kuvat/Pentutreffit/

Kuulumisia

Mäyräkoira rintamalta kantautui hienoja uutisia, Aarren (S. One For Hunting) tytär Vilma (Fatalife Fabritwilmaza) haisteli itsensä KUUDELLA kokeella jälkivalioksi!! Lisäksi neiti on saanut ensimmäisen Sertinsä ollen VSP Lohjan näyttelyssä, Onnea Vilman perheelle!
Isä Aarre on möys jälkikokeissa jo tänä vuonna kerinnyt käymään, tuloksina VOI 1 ja VOI 2, Onnea Aarteen perheelle!

Meillä uusi koti on kunnossa, muutto tapahtui yllättävänkin helposti. Koirat ei juurikaan stressanneeet kun saivat suurimman hälyn olla Tonyn hoivissa, siitä Suuri Kiitos Tonylle! Asta on myös saanut oman pihan, kun muuttivat omakotitaloon. Hienosti neiti tietää rajansa ja pysyy pihapiirissä ilman suurempaa valvontaa.
Minä olen ollut kesäflunssassa ja treenaamiset koirien kanssa on jäänyt, eilen sunnuntaina Kallen kanssa olin eskarissa ja Pepin kanssa otin 5 minsaa tokoilua kun muistin että olin neidin ilmoittanut kisoihin. Tilli on hoitanut pihavahdin hommaa uudessa pihapuussaan, hyvin tuntuu haukkuvan..
Ensi sunnuntaina onkin sitten russeleiden pentutreffit, Marski ja Luna (Ansa) eivät pääse paikalle, mutta Asta, Alli ja Aada ovat tulossa, joten kyllä varmasti on tiedossa vauhtia. Innolla jo odotan tulevaa sunnuntaita =)

Marski

Marskilta saapui kuvaterveisiä



Komea nuorukainen on pojasta kasvanut ja matkapahoinvoinnitkin on jo melkein voitettu, hieno juttu.

Agilityä+muuttohäslinkiä

Paljon on taas touhuiltu, en varmaan ees muista kaikkea.
Ensinnäkin mun kämppä on ihan sekaisin, joka nurkasta löytyy joku säkki, siis muuttosäkki tai laatikko. Isomman asunnon perässä muutamme kuun vaihteessa, eli ihan just, Satalinnaan, Harjavaltaan. Koirat, varsinkin Kalle, on asiasta hieman hämillään.
Tän viikon maanantaina oltiin koko sakki Viljakkalassa, Leenan luona kyläilemässä. Samalla reissulla piti käydä kettua haukkumassa, mutta treenien vetäjä oli perunut treenit. Mennään sit joku muu kerta. Saatiin kumminkin Kallen soppari laadittua.
Pepin kanssa on agiloitu vaihtelevasti, viime treeneissä oli ongelmaa taas kontakteilla ja kuuntelu muutenkin oli huononlaista. Tän päivän treeneissä taas korvat oli paikoillaan ja kontaktit suht hyviä. Tosin, mä en enää kerkeä joka paikkaan näyttämään riittävän selvästi, joten sillä on varmasti suuri vaikutus myös Pepin työskentelyyn. Vaikka silti on ihan hyvä että oppii etenemistä ja kaukotyöskentelyä mun hitauden takia.
Kallen kanssa on otettu nyt pian kaikki esteet ja kohta päästään tekemään kolmen-neljän esteen ratoja. Vielä en Kallea hypytä, vaan rimat on maassa. Namikipalla työskentely on mielenkiintoista, en oo juurikaan palkannut käteen, ja aika estehakuista "rataa" suorittaa, silti unohtamatta mua. Saas nähdä millainen ohjattava Kehvelistä kuoriutuu, vauhtia ainakin on. Kalle aloitti myös TVA Pori ry :llä eskarin, eka tunti on takana ja hienosti meni. Taukoja tulee paljon mutta Kalle keksi tauoiksi omaa puuhaa, maan tonkiminen oli ihanaa, silti pikku hihkaisulla poitsu oli asemissa ja katsekontakti kysyvä, hyvähyvä. Oon kyllä tosi tyytyväinen pojan työhaluun ja siihen ettei turhaudu odotteluun.
Tilli on pää-asiassa vaan lenkkeillyt, välillä oon tehnyt pikku tottisharkkoja tosi varovasti, etttei vaan tuu kyllästymistä. Saas nähdä päästäänkö koskaan treenaa oikeen kunnolla.. Paimennusta käydään koittamassa kunhan saadaan muutto alta pois.
Peppi muuten teki tänään ennen agitreenien alkua ihan uskomatonta tottista, ei ennakoinut, edistänyt tai jätättänyt. Mietein jo että pitäiskö ottaa riski ilmoittaa neiti toko-kisoihin..

Pentutapaaminen on nyt sovittu, 13.6. pitäisi pikku-russelien kokoontua Satalinnaan. Kivaa!

Mätsärissä ja Yyterissä

Tiistaina oli Kallen agi-harkat. Treenattiin hyppy-putki yhdistelmää, pussia ja puomia. Poitsu on ihan paras, tekemisen halu on mahtava ja innostus lajiin on myös jo huomattavissa.

Keskiviikkona sain 2 viikkoa hoitoon työkaverin 11-vuotiaan pojan. Samaisena iltapäivänä suunnattiin UPKn kentälle mätsäriin Astan kanssa. Vili osallistui Astan kanssa lapsi ja koira-kilpailuun, jonka he voittivat! Minä pyörähdin Astan kera pentuluokassa, saatiin punainen nauha ja sijoituttiin punaisten 2. Hienosti pikkuneiti esiintyi, vaikka nämä olivat ekat kilpailut.

Perjantaina oli taas Pepin agi-harkat, jotka sujuivat ihan kivasti. Peppi oli kuulolla ja kontaktit otti hienosti.

Lauantaina haukuilla oli "luupäivä", kaikki saivat jyrsittäväksi halkaistut naudan putkiluut, siinä menikin mukavasti parisen tuntia, tuli itsekin samalla ulkoiltua.

Sunnuntaina lähdettiin iltapäivällä Yyteriin koirarannalle, mukana pari lasta, kaksi aikuista ja kolme russelia. Tilli jäi kotiin ku en viitsinyt sitä ottaa rannalle paahtumaan kun neiti ei suostu veteen menemään kuin pakottamalla. Peppi nyt on hullu vesipeto, uisi niin kauan kuin vain antaisi, Kalle ja Asta hieman tunnustelivat vettä ensin, ja kun totesivat sen turvalliseksi, niin voi että sitä riemua, juostiin veteen täysillä, uitiin ja sitten hiekalle juoksemaan ja taas takaisin veteen. Kamera tietenkin jäi kotiin.

Tilli pääsi kanssani yksin lenkille, kyllä näistä koirista huomaa että nauttivat kun pääsevät mun kanssa kaksin johonkin.

Aada näyttelyssä

Aada osallistui tänään Loviisan epäviralliseen pentunäyttelyyn. Aada oli esiintynyt mallikelpoisesti saaden tosi hienon arvostelun Hilkka Salohallalta : Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea. Ikäisekseen hyvin kehittynyt. Hyvä pää ja ilme. Hyvä vahva purenta. Hyvä kaula. Hieman puutteellinen säkä. Hyvä luusto.  Oikeat kulmaukset. Hyvä karvapeite. Liikkuu hyvin, mutta yläluja liikkeessä etumatala. 
Tästä on hyvä jatkaa.

Kaikenlaista

Taas on touhuiltu kaikenlaista.

Torstaina hain Astan viettämään pidennettyä viikonloppua. Lenkillä käytinn ja sit istuin illan vaatekutsuilla, jotain pientä tuli ostettua, vaan ei itselle.

Perjantaina käytiin pentujen kera Kokemäen Mustissa ja Mirrissä. Kalle asteli sisään kuin vanha tekijä, olihan poika jo kerran aikaisemmin kyseisessä liikkeessä käynyt. Astaa jännitti ja kun matto loppui, loppuivat myös askeleet, kesti tovin että uskalsi astua parketille ja kävellä sillä, hassu tyttö. Astalle ei löytynyt näyttelypantaa, mutta Kallelle löytyi jotain, kauppaan saapui juuri tilaus ja sieltä löytyi jotain mitä en voinut vastustaa.

Kallella on niittipanta! =)
Illalla oli vuorossa Pepin agilityharkat, neiti kävi kuumana ja mun juoksu on hidastunut, joten kontaktit ei mitään kovin kauniita. Pitää laatia radanpätkiä joissa ei juosta paljoa.

Lauantaina pennut treenaili namikipolle menoa ja kävin Pepin ja Astan kanssa kaupunkikävelyllä. Reippaasti Asta asteli, tosin Liipparin läpi kävely oli hieman jännää, siellä kun soi musiikki ja oli ihmisiä paljon liikkeellä. Kalle ja Tilli pääsivät lenkille pohjoispuolen maisemissa, ja puolessa välin lenkkiä alkoi sataa aika kovaa, eli kastuttiin läpimäriksi. Loppupäivä vietettiinkin sitten sisällä sateen vuoksi.

Sunnuntaina lähdettiin ajoissa liikkeelle. Asta jäi kyydistä Satalinnassa. Peppi ja Kalle matkustivat Poriin vanhempieni hoiviin. Kalle oli myös ekaa kertaa hississsä, hieman jännitti. Tillin kanssa jatkettiin matkaa Kaarisillan koululle Pormestarinluotoon, siellä oli 5. ryhmän näyttely. Menestystä ei tällä(kään) kertaa saatu. Arvostelu AVO H: "Hyvän kokoinen, turhan pitkä narttu. Kapealinjainen pää, jossa saisi olla selvempi otsapenger. Kookkaat. teräväkärkiset korvat. Kokonaisuudessaan liian kapea edestä. Erinomainen häntä. Hyvä kaula. Pehmeä karvapeite. Ihastuttava luonne ja käytös. Liikkuu epävakaasti edestä. Saisi olla tiiviimmässä kunnossa." Tuomarina Tanya Ahlman -Stockmari. Mielestäni oli kyllä Tillille osuva arvostelu, tosin hieman olen eri mieltä tuosta "tiiviimmässä kunnossa" kommentista. Näyttelyn jälkeen menin äitienpäivälounaalle. Kalle oli ollut kuin kotonaan, yhtään ei poika ollut haikaillut perääni, tosin olihan vanhempani entuudestaan tuttuja. Niin ja Astalle löytyi valkoinen näyttelyhihna.

Vielä loppuun muutama kuva.

Kettuluolilla

Meillä ei nyt ole ollut jännää laisinkaan, hyvä vaan!

Maanantaina lähdettiin Ikaalisiin kettuluolille russeleiden kera. Asta noudettiin mukaan Satalinnasta. Meillä oli Leenan kanssa treffit neljän jälkeen Hämeenkyrön ST1:llä. Siellä sitten vaihdettiin autoa ja suunnattiin Tanja Rinnemäen oppiin. Iltapäivä oli antoisa, Peppi nyt ei haukkunut eikä välittänyt ketusta vaikka sen teeveestä näkikin. Asta hieman pelästyi kun kettu sähähti kopissaan, mutta hetken huilin jälkeen jo häntä heilui, ääntä neidistä ei vielä lähtenyt. Kalle murisi ja haukkui kettua, hieman epävarmuutta oli, mutta uskon että pojasta löytyy jytyä vielä.  Kuukauden päästä mennään uudestaan. Leenan koirat toimivat upeasti, kaikki haukkuivat ja yksi treenasi A-kokeen hiekka-estettä, eikä ongelmia ollut ollenkaan.

Asta jäi yökylään, ja tiistai otettiin huilin kannalta, lenkillä tietty käytiin, mutta ei muuta ohjelmaa sitten ollut. Kotiin päästyään Asta oli nukkunut koko illan, taisi neiti olla väsynyt eikä "vieraassa" paikassa malteta nukkua kunnolla.
Tiistaina vihdoin tuli myös Porin 5 ryhmän näyttelylaput. Tilli käy näyttäytymässä sunnuntaina, lappareita on 16 ilmoittautuneena. Kova on jo takajalkojen karvanlähtö, harjaa en ole uskaltanut näyttää ollenkaan, kunpa nyt pysyis karvat vielä sunnuntaihin asti yllä. Koirataito.net järjestää paimennuskursseja ja Tillin kanssa olisi sinne tarkoitus suunnata jossain välissä.
Olen tilannut Agilityputken koiratuotteesta joku kolme viikkoa sitten eikä putkea näy eikä kuuluu. Eilen koitin soittaa ja lähetin s-postiakin, mutta en ole saanut ketään kiinni. Rupeaa jännittämään tuleeko sieltä mitään ja onko mun rahat mennyt kankkulankaivoon..

Tänään alkaa UPKn agility-alkeiskurssi jonka vetäjänä minä toimin, Kalle pääsee kentälle mukaan ja saa omat pikkuharkat tunnin jälkeen.
Peppi ja Kalle ovat aloittaneet auringonoton, eli tyypit makaavat sisällä auringossa ja vaihtavat sitä mukaa paikkaa kun aurinko siirtyy. Tilli nauttiin ulkoilusta takapihalla, hänellä on omat kaivuut kuusen alla, siellä onkin jo aika kuoppa.

Mulla ei nykyään enää ole koskaan kameraa mukana kun johonkin lähden, nyt pitää ryhdistäytyä ja ruveta sitä kojetta kantamaan mukana että saan tännekin kuvia joskus.

Vappujuttuja

Vappu oli ja meni, meillä taas ollut jännää..

Viime keskiviikkona oltiin aamusta metsälenkillä ja illalla sit remmilenkillä keskustassa. Noh, kaikki koirat söi ruokansa hyvin ja painuivat huilimaan, sitten puoli 11 huhuilin koiria illan viimiselle pisulle ulos. Ja mitä mun sängystä löytyikään, bullterrieri? ei, vaan oli se jackrussellinterrieri, jonka kasvot olivat turvoksissa!! Eli Peppi-paran kasvot olivat ihan turvoksissa, molemmat ylähuulet, silmien alta, välistä ja päältä. Pelästyin ihan hirveästi, kävin koiran läpi enkä löytänyt mitään pistojälkiä, kun mieleeni juolahti ensimmäiseksi että käärme purrut. Sitten tarkistin kaulan ja hegityksen, joka oli ihan ok. Soitto eläinlääkärille ja keskusteltiin noin puoli tuntia ja eläinlääkäri päätyi siihen tulokseen että ehkä ampiainen pistänyt ja aiheutti tuon turvotuksen. No, siinä sitten nukuttiin koiran unta seuraava yö, kun piti valvoa Pepin hengitystä. Aamulla turvotus oli poissa ja eikä sitä sen koommin ole esiintynyt.

Torstaina sitten kävin tuhlaamassa KodinTerrassa lahjakortteja joita sain Palinilta kun vaihdoin autoa. Kaikkea kivaa uutta löytyi.

Vappu-aattona vanhempani kävivät kahvilla ja käytiin porukalla lenkillä. Iltasella lähdettiin koko koirakaartin kanssa Satalinnaan viettämään leffa-iltaa ja sitten kävi niin nolosti että nukahdin Tonyn sohvalle. Sieltä sitten heräilin lauanta-aamusti ennen seitsemää ja ulkoiltiin linnunlaulussa, konsertti oli melkoinen. Asta oli tietysti ylen onnellinen yövieraista. Muuten lauantai otettiin rauhallisesti, loikoillen ja lenkkeillen.

Tänään, sunnuntaina, russelien kanssa käytiin aamupäivällä Hosiossaaressa tokoilemassa ja Kalle pääsi koittaman puomia kokonaisuudessaan, hienosti meni eikä huimannut yhtään. Jäpä tietysti oli remmissä ja kävellen puomi suoritettiin. Pikku juoksulenkki tehtiin treenien päälle, minä kävelin ja russelit spurttaili. Tilli pääsi sitten treffaamaan Kyläsaaren kaverita, eurasier Akua ja Remua, Käytiin kivalla metsälenkillä ja juotiin kahvit, sekä höpistiin koiruuksista. Russelit pääsivät sitten vielä lenkille kun Kyläsaaresta kotiuduin ja nyt täällä makaa lauma raatoja =)

Tässä vielä kuva kortista jonka sain työkavereiltani =)

Kesäloma

Mulla alkoi kesäloma, jipiii =) Nyt ei tarvitse töitä miettiä yli vuoteen, ihanaa!

Haukkujen kanssa on touhuiltu kaikenlaista.
Lauantaina muutettiin agility-esteet Ravannin maneesilta UPKn kentälle ja sain palautettua Palinille vanhan auton "hattuhyllyn".
Sunnuntaina oli match show Porissa ja Kalle pääsi treenaamaan näyttelyitä. Hienosti poitsu käyttäytyi ja esiintyi, tuomari kehui meitä hienosta liikkumisesta jotenkin näin: "hieno katsoa kun terrieri ravaa löysällä hihnalla esittäjän vierellä" Punainen nauha saatiin ja rutkasti kokemusta =) Tytöt kun olivat päivän kotosalla, pääsivät he iltapäivällä lenkille ja sen yhteydessä otettiin toko-treenit, jotka sujuivat jotenkin. Eli ei ihan vielä lähetetä ilmoittautumisia kisoihin.
Maanantaina lenkkeiltiin upeassa kelissä Hiittenharjulla. Illalla oli UPKn hallituksen kokous, jonka aiheena oli mätsäri joka pidetään UPKn kentällä 12.4. siellä on myös pieni agilityrata jota pääsee koittamaan pientä maksua vastaan. Agility-vastaavana tämä homma annettiin minulle ja Heidille. Asta, Pepin vaavi ja minun sijoitusnarttuni, pääsee tähän mätsäriin harjoittelemaan. Asta onkin saanut nyt omat "saparot", eli neidin korvat hieman lentelevät ja siksi ovat nyt teipattuna oikeaan asentoon.
Tiistai-aamusta vietinkin heti kaksi tuntia terveyskeskuksessa sokerirasituskokeessa, ei se litku nyt niin pahaa ollut mitä olin saanut ymmärtää, makeeta mutta pystyi juomaan ilman kakomista. Tehtiin päivällä remmilenkki ja Kallen kanssa treenattiin kipolle menoa, agi-siivekkeen kiertoa, keppien oikeaa aloitusväliä sekä hyppyä ilman rimaa, Peppi treenasi tokoliikkeitä, jotka sujuivat hieman paremmin, luoksetulossa pakkaa painumaan makuulle kun itse kävelen poispäin.. Tilli treenasi sivulletuloa, eteenmenoa ja kaukokäskyjä. Iltapäivällä käytiin Satalinnassa Astan ja isännän kanssa lenkillä. Asta aiheutti sydämentykytyksiä katoamistempullaan, vieläkään ei tiedetä missä kaukana neiti kävi. Satalinnasta ajettiin suoraan kennelneuvoja Minna Multasen luokse, tilasin russeleille pll-testi tikut ja näytteen otti Minna. Testitulokset pitäisi tulla jo ensiviikolla. Hienosti molemmat antoivat Minnan harjata poskiaan =)
Meillä koirat on nyt syöneet reilun kuukauden NEUta ja tuloksia näkyy. Kaikista koirista on tullut jämäkämpiä, karva on parantunut roimasti ja kakkat ovat kiinteitä ja kuivia pötköjä, eli käyttävät ravinnon hyvin hyödykseen. Niin ja kenenkään hengitys ei haise pahalle.

Että sellaista kaikkea meillä tapahtuu =)

Jotenkin tuntuu..

..että meillä tapahtuu paljon. Sunnuntaina oli viimeiset agilitytreenit maneesilla, kenttä on kuivunut niin hyvin että päästään jo ulos treenaamaan. Parin viikon tauko tulee, mutta tauot on välillä hyväksi. Samaisena sunnuntaina oli UPKn koulutuksiin ilmoittautumiset. Hyvin oli koiraväkeä paikalla ja ryhmiinkin tuli kivasti koirakoita. Jopa kaksi valveutunutta palveluskoira-ihmistä saksanpaimenkoirineen ilmoittautui agilityyn =)
Sitten tein turhan ajokierroksen Palinin kautta, kun piti palauttaa vanhan auton hattuhylly, mutta eipäs se vaan ollutkaan auki, vaikka myyjä minulle niin väitti puhelimessa kun soitin viikolla.
Työkaverini palautti pentu-aitauksen, jonka oli perjantaina hekenut lainaan. Käyttäjä Sulo oli meinannut ettei hän tälläisessä laatikossa ole. Aitauksen korkeus on joku 60 cm ja 3kk kääpiövillakoira- cairnterrieri tuli siitä helposti yli =)
Kalle oli jotenkin loukannut vasemman etujalkansa. Eilisen päivän sitä nilkutti. Kävin jalan useaan otteeseen läpi enkä löytänyt mistään arkaa paikkaa, oli kaiketi vänähtänyt leikissä. Tänään jalka ollut täysin normaali, ei linkutusta. Yöllä sitten heräsin kolmen maissa kun jalkani osui johonkin kylmään ja kosteaan, PISSAAA. Siis Kalle fiksuna poikana oli kaiketi pohtinut, että pissin sänkyyn mielummin, kuin herätän tuo ihmisen. Outoa käytöstä pojalta kun ei ole aikoihin yöllä enää pissannut, ja tämä oli eka kerta kun se tuli sänkyyn. Noh, lakanat vaihtoon keskellä yötä ja buranaa suuhun kun päätä jälleen kerran särki oikeen kunnolla. Tänään onkin ollut sairauslomapäivä kun ei se burana auttanut, vieläkin jomottelee, ei kivaa.
Iltaruuan päätteeksi kolmikko pitää yleensä (leikki)tuokion, Tilli ja Kalle vetävät narulelua ja Peppi astuu Tilliä, koomisen näköistä. Noh, kesken leikin kuului kilahdus ja kaikki pysähtyivät, kokoontuivat ympyrään katsomaan lattiaa. Kallelta oli irronnut maitohammas, toki niitä on jo lähtenyt muutama, mutta tämä oli eka joka löytyi lattialta. Täytyy se pistää Kallen tyynyn alle ja katsoa mitä se hammaskeiju tuo koiralle irronneesta hampaasta. Ihmislapset saavat vaihtokaupassa rahaa..
Hohhoijaa, neljä työpäivää jäljellä, mä en jaksa odottaa!!

Jalannostoa ja tietotaidon jakamista

Kalle harjoittelee kovasti jalannostoa mikä useimmiten jo onnistuu tosi hyvin. Pienoista merkkailuakin jo kävelyillä on huomattavissa. Sitten pissan jälkeen kuuluu ruopia, eikö vain? Noh, Kallen ruopimiset muistuttavat enemmänkin vielä takajalkojen venytysliikkeiltä. On siinä hymyssä pitelemistä kun poika vielä tämän operaation jälkeen luo minuun ylvään katseen kuin kysyen; "Eikö mennytkin hienosti?" Pakkohan se on pientä kehua =)

Tuttavani tuttava on hankkinut seropi-pennun (saksanseisoja-karjalankarhukoira). Puppe on nyt 11 viikkoa ja ottanut hienoisen yli-otteen talon emännästä. Ulkoilusta omalla pihalla on tullut painajainen. Poika hyppii ja näykkii vaatteista, komennettaessa meno vaan yltyy ja alkaa itse komentamaan haukkumalla. Annoin ohjeiksi selän kääntämisen ja jos ei tepsi niin sitten pidettävä "puhuttelu" sekä korostettava johtajuutta. Näitä sitten testailtiin pihamaalla ja pientä tulosta oli jo nähtävissä. Ihana pentu oli, tosi kuuliainen ja kumminkin nöyränkin oloinen. Parin viikon päästä luulisi jo näkyvän muutosta.
En sitten päässyt agilitykoulutusohjaajakurssille vähäisen osallistujamäärän vuoksi, tylsää.
Viikko vielä töitä, mahtavaa!!

Tänään oli Kallen tehosterokotteen aika. Hienosti poika käyttäytyi, ei itkenyt ollenkaan ja häntä heilui kun rokotteet laitettiin. Hieman tuo rabies kirveli ja pisti raaputtamaan, mutta muita oireita ei sitten ilmennyt.

Kotiin päästyäni tilasin kaksi agility-estettä takapihalle, n. 4 metrisen putken ja 6 pujottelukeppiä. Hyppy-este meillä olikin jo. Nyt voin sitten vaivatta opettaa Kallelle agilityn alkeita ja Pepin kansa ottaa pieniä kuvioita, ihanaa. Toivottavasti toimitusaika ei oo mikään kauhean pitkä.

Aadalta saapui kevätterveiset. Neiti aikoo toukokuussa lähteä Loviisaan epäviralliseen pentunäyttelyyn, kivakiva.

Hienosti onnistuu jo pöydällä seisominen!

 

Blogi avattu

Ajattelin koittaa miltä tuntuisi pitää blogia, ainakin kohta pitäisi olla aikaa kun alkaa tuo pitkä loma työstä..

Kalle-poika aloitti tänään sosiaalistamiskoulussa, ja eka tunti meni mallikelpoisesti. Hampaat katsottiin, tehtiin pieni kontaktikävely, harjoiteltiin odottamista sekä Kallen lempiliike, maahanmeno, se sujui hienosti. 

Kevät on edennyt huimaa vauhtia, metsät on kohta ihan sulat ja päästään vetämään kevään eka verijälki. Ilmoitin Pepin kisoihin, vielä en tiedä ollaanko päästy mukaan, kisat ovat toukokuun puolivälissä.

Haaveenani on että pääsisin joskus osallistumaan Tillin kanssa poropaimennuskisoihin. Nyt kun työhuolet jäävät, olen ajatellut käydä katsomassa jossain lammastilalla omaako neiti paimennusvietin. Nyt pitäisi vielä löytää sopiva tila, yhteen paikkaan jo lähetin s-postia.

Olen kyllä havitellut itselleni niin tiukan aikataulun heti loman alkuun, että voi tuntua hetken päästä siltä, että töissä olisi rennompaa kuin lomalla =)