tiistai 21. syyskuuta 2010

Pentuja, pentuja

Nyt ovat Tillin pennut syntyneet, viisi pientä karvapalloa syntyi lauantain ja sunnustain välisenä yönä. Tillillä on siis neljä tyttöä ja yksi poika. Äiti ja pennut voivat hyvin. Kuvia tulee kotisivuilleni kunhan kerkiän pentulaisia mennä katsomaan.

Kalle aloitti agilityn Tero Strömbergin opissa ja heti ekalla kerralla saatiin uutta oppia kepeille joka tuotti heti tulosta, upeeta! Mä oon ihan innoissani kun taas pitkän tauon jälkeen pääsen treenaamaan. Nyt vielä kun päästäis sisälle Pepin ryhmän kanssa niin sais aloittaa myös kunnon treenit Pepin kanssa ja ehkä loppu vuodesta startata kisoihin..

Astasta otatin PLL-testi, Asta on kantaja.. Harmittaa.. Nyt pitää toivoa ettei äiti ja tytär koskaan sairastu kyseiseen tautiin. Riskihän siinä on, 2-20% kantajista saattaa sairastua.
Olen innostunut tutkimaan russeleiden sukutauluja ja aika sisäsiitettyä porukkaa löytyy.. Jollain sivustolla kerrottiin että Suomen kantaan vaikuttaa neljä urosta ja nyt on käynyt ilmi että Astan takaa tulee kaikki neljä.. Nyt onkin sitten Astalle hakusessa uros, jolla näitä "kanta-uroksia" ei olisi tai esiintyisi vasta ensimmäisen kerran 8 sukupolvessa.. Voin kertoa ettei ole helppo tehtävä.
Loppuun vielä muutama kuva

http://schadachs.kuvat.fi/kuvat/syksyn+kuvia/

lauantai 4. syyskuuta 2010

Koulutustunnus..

Niin, pitäiskö mun sittenkin Pepin kanssa koittaa koularia, siis TK1stä.. Nimittäin piirimestaruuskisoista saatiin ykköstulos (joka oli meidän toinen) ja UPKn joukkue (jota edustimme) sai HOPEAA!!!

Kalle sai paikan Tero Strömbergin agilitykurssilta ja aloitamme opit viikolla 37, odotukset on aika suuret. Pepille varaan paikkaa kunhan saadaan jalka kuntoon.

Tillin ruokahalu on kasvanut ja vatsa alkanut pyöristyä, eli pentuja saattaisi olla luvassa. Laskettu-aika neidillä on tämän kuun loppupuolella.

Loppuun vielä muutama miete.. Muutin siis Satalinnaan hyvien lenkkimaastojen vuoksi, mutta nyt niistä en ole päässyt nauttimaan kun täällä on hirvikärpäsiä, kamalia otuksia. Siis nyt ollaan lenkkeilty hyvinkin tieteellisesti, joka toinen päivä kunnon remmilenkki ja joka toinen päivä ajetaan Hiittenharjulle metsään.
Pepin vatsavaivat ovat helpottaneet, ihanaa, ja Peppi on taas oma energinen iloinen russelityttö.
Pitkän harkinnan ja pohdinnan jälkeen olen päättänyt etten vielä tulevasta juoksusta Peppiä astuta. Päätökseen vaikkutti suuresti se etten ole Pepin kanssa kunnolla päässyt harrastamaan lähes vuoteen. Kumminkin koirat ovat minulle harrastuskavereita ja pennutukset tulevat siinä sivussa.