Omien koissujen kanssa on käyty ahkeraan metsässä lenkillä, syksyinen metsä kun tuoksuu niin ihanalle ja ruska on tänä vuonna ollut kaunis.
Verijäljen tein viime viikonloppuna ja Uunokin pääsi ekaa kertaa haistelemaan. Alku oli todella jännittävä pikkupojan mielestä ja se olisikin pari kertaa lähtenyt jäljeltä autolle. Rohkaisin poikaa ja kuljettiin eka osuus yhdessä, ja sitten toinen ja kolmas osuus menikin paremmin sekä sorkka oli pojan mielestä hieno, se kannettiin autolle ylväästi astellen ja Uuno piilotti sorkan taitavasti puun viereen peitellen sen sammalilla, puolukanvarvuilla. Taitavaa työtä teki.
Lasse on saanut jäljelle vauhtia, eikä jälki enään jännittänyt niin kuin edellisillä kerroilla. Maavainuisesta koirasta on tullut osaksi ilmavainuinen.
Kuvia metsälenkiltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti