Torstaina hain Astan viettämään pidennettyä viikonloppua. Lenkillä käytinn ja sit istuin illan vaatekutsuilla, jotain pientä tuli ostettua, vaan ei itselle.
Perjantaina käytiin pentujen kera Kokemäen Mustissa ja Mirrissä. Kalle asteli sisään kuin vanha tekijä, olihan poika jo kerran aikaisemmin kyseisessä liikkeessä käynyt. Astaa jännitti ja kun matto loppui, loppuivat myös askeleet, kesti tovin että uskalsi astua parketille ja kävellä sillä, hassu tyttö. Astalle ei löytynyt näyttelypantaa, mutta Kallelle löytyi jotain, kauppaan saapui juuri tilaus ja sieltä löytyi jotain mitä en voinut vastustaa.
Kallella on niittipanta! =)
Illalla oli vuorossa Pepin agilityharkat, neiti kävi kuumana ja mun juoksu on hidastunut, joten kontaktit ei mitään kovin kauniita. Pitää laatia radanpätkiä joissa ei juosta paljoa.
Lauantaina pennut treenaili namikipolle menoa ja kävin Pepin ja Astan kanssa kaupunkikävelyllä. Reippaasti Asta asteli, tosin Liipparin läpi kävely oli hieman jännää, siellä kun soi musiikki ja oli ihmisiä paljon liikkeellä. Kalle ja Tilli pääsivät lenkille pohjoispuolen maisemissa, ja puolessa välin lenkkiä alkoi sataa aika kovaa, eli kastuttiin läpimäriksi. Loppupäivä vietettiinkin sitten sisällä sateen vuoksi.
Sunnuntaina lähdettiin ajoissa liikkeelle. Asta jäi kyydistä Satalinnassa. Peppi ja Kalle matkustivat Poriin vanhempieni hoiviin. Kalle oli myös ekaa kertaa hississsä, hieman jännitti. Tillin kanssa jatkettiin matkaa Kaarisillan koululle Pormestarinluotoon, siellä oli 5. ryhmän näyttely. Menestystä ei tällä(kään) kertaa saatu. Arvostelu AVO H: "Hyvän kokoinen, turhan pitkä narttu. Kapealinjainen pää, jossa saisi olla selvempi otsapenger. Kookkaat. teräväkärkiset korvat. Kokonaisuudessaan liian kapea edestä. Erinomainen häntä. Hyvä kaula. Pehmeä karvapeite. Ihastuttava luonne ja käytös. Liikkuu epävakaasti edestä. Saisi olla tiiviimmässä kunnossa." Tuomarina Tanya Ahlman -Stockmari. Mielestäni oli kyllä Tillille osuva arvostelu, tosin hieman olen eri mieltä tuosta "tiiviimmässä kunnossa" kommentista. Näyttelyn jälkeen menin äitienpäivälounaalle. Kalle oli ollut kuin kotonaan, yhtään ei poika ollut haikaillut perääni, tosin olihan vanhempani entuudestaan tuttuja. Niin ja Astalle löytyi valkoinen näyttelyhihna.
Vielä loppuun muutama kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti