Verijäljellä

Kävin keskiviikkona aamulenkin yhteydessä vetämässä metsään verijäljet koirille. Annoin muhia yön yli ja torstai-aamulla sitten käytiin ne ajamassa.
Asta oli meillä myös, kun isäntäperhe ei halunnut jättää sitä työpäivän ajaksi yksin kotiin, mutta Asta on tervehtynyt mahataudistaan hyvin.
Ekana jäljelle pääsi Kalle. Kallepoika yllätti positiivisesti. Haisteli alkumakauksen tarkkaan, lähti jälkitarkasti etenemään ekalle makaukselle tehden pieniä pistoja molemmin puolin jälkeä. Eka makaus merkattiin virtsaamalla, pieni tarkistuslenkki ja toiselle osuudelle jäljen päällä kulkien. Toinen makaus haisteltiin huolella ja kolmas osuus myös hienoa nenätyötä ja suoraan kaadolle(peurankoipi). Upea suoritus miäskoiralta!
Asta pääsi haistelemaan Kallen jäljen myös. Taiturimaista menoa, jälkitarkasti joka osuus, eka makus merkattiin virtsalla toinen makaus kaivettiin, ja suoraan jälkeä pitkin kaadolle jota tutki häntä heiluen. Tämä oli Astan eka verijälki eikä paremmin enään olisi voinut mennä!
Peppi pääsi jäljelle viimeisenä. Sille oli ihan oma jälki. Alkumakaus merkattiin ja pätkänmatkaa hyvin jälkeä pitkin. Mutta sitten alkoi haahuilu, eikä touhusta tullut yhtään mitään. Mentiin kumminkin jälki läpi ohjatusti. Tänään ei ollut Pepin päivä.

Ehkä parin viikon päästä mennään uudetaan jälkimetsään.

Agility on taas alkanut. Kalle pääsi tauon jälkeen pyörähtämään esteillä ja hyppeli oikein mukavasti. Rallytokon viimeinen kerta oli tänään ja jatkossa sitten liikkeitä harjoitellaan kotona omatoimisesti. Pieksämäen näyttely lähestyy, sinne lähdetään eukkuporukassa. Toivottavasti treffataan Pepin ja Lukan pari pentua sillä matkalla.
Asta kotiutui sunnuntai-iltana ja on nyt potenut vatsatautia. Eläinlääkäristä saivat hoito-ohjeet ja antibioottikuurin.

Ystäväni osallistui lauantaina järjestettyyn jacrussellien JTO keskustelutilaisuuteen.

Siellä oli keskusteltu monesta tärkeästa asiasta. Yksi keskustelun aihe oli ollut rodun käyttö-ominaisuudet ja niiden huomioiminen kasvatuksessa. Tällä hetkellä näyttää siltä että russelista ollaan tekemässä seurakoiramaista kehäkettua ja rodun alkuperäiset käyttöominaisuudet ollaan unohtamassa. 10 henkinen porukka oli ollut melkein yhtämielinen siitä että käyttötuloksien huomioiminen, esim. muotovalion arvoon, ei nähty mitenkään tärkeänä. Toivottavasti tämä ei aja rotuamme kahteen linjaan, käyttökoirat ja showkoirat.

Tässä vielä muutama fakta jackrussellinterrieristä:

"Pääpainon rodunjalostuksessa pastori John ”Jack” Russell tahtoi ehdottomasti pitää käyttöominaisuuksissa, mutta ulkonäön tuli tukea sitä. Jackrussellinterrierin tulisi olla yhteiskuntakelpoinen, itsevarma, rohkea, ystävällinen, ja sen tulisi osoittaa riistaviettiä."

Rauma Show

Kalle pyörähti tänään Rauman näyttelyssä. Ilma oli kurja, melkein koko ajan satoi vettä.
Tuomarina oli Karin Bergbom, Suomi

Jun EH
Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä pään malli. Kuono saa vielä vahvistua. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Eturaajat saisi olla suoremmat. Löysät kyynerpäät vielä. Lyhyt rintakehä. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä karva, valkoista saisi olla enemmän. Liikkuu hyvin takaa, hieman löysästi edestä.

Minä olen päivään tosi tyytyväinen! =)

Ikävä uutinen

Sain eilen viestin Leenalta jossa hän kertoi että Lukalla (Karrell Little Luka) on todettu perinnöllinen kaihi. Lukahan on Suomipentueen isä ja näin ollen Astan käyttäminen jalostukseen on vaakalaudalla. Vuoden päästä Luka on menossa uusintatarkastakseen.
Onneksi Asta on nuori koira eikä astutuksen kanssa ole vielä kiire.

Peppi, Kalle ja Asta cityrusseleina

Tiistaina lähdettiin Poriin mun vanhemmille.
Ensin oli vuorossa tiistai-iltana Kallen rally-toko kurssi. Mitään ihmeellistä ei vielä tehty, ihan perus toko-asioita käytiin läpi.
Kalle suoriutui hienosti, taisi ihan tykätä pikku puuhastelusta. Haasteita meille tuottaa se, että liikkeet pitää osata myös suorittaa oikealla puolella. Kotiin viemiseksi saatiin nippu papereita jossa on kerrottu rallytokon alokasluokan tehtäväkyltit. Mielenkiintoista luettavaa.
Keskiviikkona sitten Kalle pääsi hierottavaksi. Olin jo valmiiksi ajatellut että tulee hikinen reissu, kun yritän pitää herraa aloillaan. Mutta Kalle-poika nauttikin hieronnasta niin että nukahti heti alkuvaiheessa, eikä siitä tarvinnut pitää kiinni ollenkaan. Lihaksisito oli mukavan pehmeää, eli ei ollut mitään jumeja missään.
Torstaina oli Astan vuoro käydä rokotuksilla. Aamulenkin yhteydessä siis poikettiin rokotuksilla  Porin eläinlääkäripalvelussa ja viereisessä eläinkaupassa.

Astalle ja Kallelle tämä Porin reissu oli opettava. Astan mielestä sen olisi pitänyt saada huutaa joka ihmiselle moi kovalla äänellä ja käydä hakemassa rapsutukset sekä ajaa joka ikinen lintu kauas pois.
Kalle taas olisi halunnut kertoa joka koiralle kuinka kova jätkä se on.
Peppi otti lunkisti, ihan niinkuin se olisi aina asunut isossa cityssä.

Ihana Peppi