Kävin keskiviikkona aamulenkin yhteydessä vetämässä metsään verijäljet koirille. Annoin muhia yön yli ja torstai-aamulla sitten käytiin ne ajamassa.
Asta oli meillä myös, kun isäntäperhe ei halunnut jättää sitä työpäivän ajaksi yksin kotiin, mutta Asta on tervehtynyt mahataudistaan hyvin.
Ekana jäljelle pääsi Kalle. Kallepoika yllätti positiivisesti. Haisteli alkumakauksen tarkkaan, lähti jälkitarkasti etenemään ekalle makaukselle tehden pieniä pistoja molemmin puolin jälkeä. Eka makaus merkattiin virtsaamalla, pieni tarkistuslenkki ja toiselle osuudelle jäljen päällä kulkien. Toinen makaus haisteltiin huolella ja kolmas osuus myös hienoa nenätyötä ja suoraan kaadolle(peurankoipi). Upea suoritus miäskoiralta!
Asta pääsi haistelemaan Kallen jäljen myös. Taiturimaista menoa, jälkitarkasti joka osuus, eka makus merkattiin virtsalla toinen makaus kaivettiin, ja suoraan jälkeä pitkin kaadolle jota tutki häntä heiluen. Tämä oli Astan eka verijälki eikä paremmin enään olisi voinut mennä!
Peppi pääsi jäljelle viimeisenä. Sille oli ihan oma jälki. Alkumakaus merkattiin ja pätkänmatkaa hyvin jälkeä pitkin. Mutta sitten alkoi haahuilu, eikä touhusta tullut yhtään mitään. Mentiin kumminkin jälki läpi ohjatusti. Tänään ei ollut Pepin päivä.
Ehkä parin viikon päästä mennään uudetaan jälkimetsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti