Jos metsään haluat mennä nyt..

Agility treenit kun jäivät tauolle niin ollaan haukkujen kanssa harrastettu metsälajeja.

Kalle pääsi luolille viikko sitten pitkän tauon jälkeen. Viimeksi oltiin treenattu kettua TVssä ja harjoiteltu putkistossa liikkumista. Vikko sitten treeneissä ei ollut TVtä mukana, joten koira suoraan pellille ja siinä sama tilanne taas kuin ennenkin. Kalle ahdistuu ahtaassa putkessa ja kääntää päätä pois ja haluaa pois. Nyt oli mukana Peppikin kun ajattelin että sekin vois ehkä syttyä ketulle kun on ollut niin täpäkkänä mutta se olikin oiva seuraneiti Kallelle. Peppi peruutteli putkeen sisälle ja Kalle siihen luukulle seisomaan ja sitten se hoksasi, Kalle alkoi haukkumaan Kettua ihan tosissaan, painosti ja välillä peruutteli. Kettu päästettiin eteenpäin ja Kalle perään, vähän se kulkeminen pimeessä putkessa jännitti, ja pienen etsiskelyn jälkeen kettu löytyi taas pesästä ja Kalle siihen painostamaan. Upeaa!! Kalle on kivan pienen kokoinen uros ja luolastossa kulkeminen onnistui siltä tosi hyvin ja se mahtuu hyvin haittojen alle haukkumaan.
Lassekin oli luolilla mukana vähän tuoksuttelemassa ketun hajuja pitkästä aikaa, enkä siltä vaatinut muuta kuin ketun katselua ja hengailua. Niin ja se Peppi ei haukkunut vaan hengas putkiston ulkopuolella kun Kalle paiski töitä.
Peppi ja Kalle suorittivat epävirallisesti luonnonluolan tarkistuksen. Luolatreenipaikan vieressä on itse tehty luonnonluola ja sinne ne koisut pujahtivat helposti ja innokkaina, useamman kerran.

Vesiriistan treenaamisesta olen pitkään ollut kiinnostunut ja haaveillut ja tänä kesänä on sekin haave toteutunut. Peppi on ihan haka. Se ui mielellään ja hyvin, etenee itsenäisesti vedessä ja käy tekemässä tarkistuksia. Kaninkarvadymmyllä aloiteltiin, olen sillä jo aikaisemmin kuivalla maalla tehnyt noutoa ja nyt se nouto siirrettiin veteen. Hyvin sujui, tosin Peppi on hieman malttamaton, mutta se onkin sellainen durasel kun pääsee töihin. Tänään oltiin sitten taas lammikon reunalla ja vedestä koirat sai noutaa oikeaa lintua, kylläkin kuollutta. Hyvin toimi sekin, vaikkakin aluksi epäilin kun kuivalla maalla Peppi ei suostunut ottamaan lintua suuhun, kirputti sitä vain. Linnun kanssa Peppi oli hieman rauhallisempi, ei ravistellut ja veulannut sitä kuin dummyä, hyvä juttu.

Lassellekin on löytynyt metsälaji, ainakin toivottavasti. Eilen mentiin tekemään kesän ekat verijäljet, tein yhden silmällä pitäen Lassea. Ja pikkupoikahan oli tosi haka. Rauhallista, jälkitarkkaa työskentelyä jäljen päällä, pieniä pistoja tehtiin jäljen molemmin puolin. Makaukset se markkasi jäämällä haistelemaan makausta ja rauhallisesti tutkien jatkoi matkaa. Välillä jopa mietein että mahtoiko Lassea jännittää veren haju kun niin rauhallista menoa häntä alhaalla, mutta koko ajan se eteni. Toisella suoralla oli kaatunut puun juurrakko ja sitä piti hetken tuijotella ja päästää suusta wuh, mutta jatkoi pienestä kehoituksesta heti toitä. Kaadolle meni suoraan, haisteli ja maisteli sorkkaa ja lopuksi otti aarteen suuhun ja kantoi autolle.

On mulla mahtavia methäkoissuja!

Pikku-Peppi on ollut meillä tämän viikon ja sekin pääsi tutustumaan pikkujärveen, veteen asti ei uskatautunut mutta sorkka kiinnosti ja sitä pikkusen kanneskeltiin ylpeän näköisenä.